Seison peilin edessä jalat pienessä haara-asennossa, kädet lanteilla, ryhdikkäänä ja leuka aavistuksen koholla. Katson sivusilmällä kelloa. Tässä asennossa pitäisi seistä kaksi minuuttia. Innostun tahtomattanikin, sillä hetken päästä minusta kuoriutuisi Wonder Woman. Ainakin henkisesti. Mutta mikä saa aikuisen ihmisen haaveilemaan supersankarin roolista ja näkymättömästä viitasta? Jännitys. Jännitys on useamman meidän vakiintunut aisapari työhaastattelutilanteissa. Aulassa istuessa tai
Jännittääkö työhaastattelu? Jallita se ja vie voitto kotiin
