Nyt työn murros on viimeistään todellisuutta

Kun aivotutkija Katri Saarikivi ja Eezy Oyj:n viestintä- ja markkinointijohtaja Hanna Lehto kutsuttiin saman pöydän ääreen keskustelemaan lähi- ja etätyön eri puolista, kävi ilmi, että koko kysymyksenasettelu on itse asiassa väärä. On aika unohtaa vastakkainasettelu ja kysyä työn sijainnin sijaan, miten voimme tehdä sitä fiksummin.

Väite 1: Yritysten liiketoiminnan ja Suomen talouden kannalta lähityö on paras vaihtoehto.

H: Työn tekeminen tuottavasti olosuhteista riippumatta on paras vaihtoehto. Esimerkiksi palvelualoilla etätyöskentely ja digiloikka eivät ole aina mahdollisia.

K: Toisaalta digitalisaatio vaikuttaa kaikkiin aloihin, ja palveluliiketoimintakin on kasvanut digitalisaation kautta, kun yksinkertaiset työt on automatisoitu. Lähityö ja etätyö ovat työn tekemisen tapoja. Ei ole mahdollista sanoa, että jokin tapa on aina parempi kuin toinen. Etätyö vaatii yrityskulttuurilta päätöksenteon ja vallan hajauttamista. Yksilöltä se edellyttää aktiivisuutta ja vastuunkantoa.

H: Digitalisaatio on muuttanut työtä nopeammin kuin ennustimme. Pakko on erinomainen motivaattori aikana, jolloin yrityksen on pidettävä liiketoiminta pystyssä.

K: Uuden oppimisella on aina myös iso hinta, ja etänä vuorovaikutus voi helposti tökkiä. GIFit tai reaktionapit ovat ilmaisuun ja tulkintaan melko yksinkertaisia keinoja, ja ovat aina käyttäjältään harkittu valinta. Jäämme vaille tietoa pienistä tunnemuutosten häivähdyksistä, jotka auttavat paremmin pysymään toisen tarkoituksista kärryillä. Livetilanteessa tietoa on enemmän, tiedonsiirto on nopeampaa ja kommunikaatiota helpottaa myös jaettu konteksti.

H: Miten voisimme lisätä tuota inhimillistä tietoa digitaaliseen maailmaan? Taidamme elää nyt pioneerivaihetta.

K: Se on pitkä kehityskulku. Vuorovaikutusteknologiat ovat vasta nuoria, ja niitä kehitetään jatkuvasti. Parempi tunnekuuluvuus olisi tärkeä lisä niissä tilanteissa, kun halutaan todella ymmärtää toista. Ehkäpä meillä kaikilla on kohta iholla antureita, jotka välittävät muille tietoa reaaliaikaisesti tunteistamme!

Väite 2: Luova yhteistyö sujuu etätyössä ja lähityössä yhtä hyvin.

K: Luovassa työssä on monenlaisia vaiheita. Visiointiin riittää yksi ihminen, rauha ja laiturinnokka. Mahdollisuus etätyöhön on suuri rikkaus, ja se sallii yksilöllisen harkinnan esimerkiksi sen suhteen, koska kenenkin tuottoisin työajankohta on. Ideoiden ja visioiden jatkokehittäminen edellyttää kuitenkin laadukasta vuorovaikusta ja siksi usein fyysistä läsnäoloa.

H: Etätyö saattaa usein valua vapaa-ajan puolelle. Meidän ei pitäisi opettaa pelkästään esimiehiä johtamaan ihmisiä, vaan myös ihmisiä itse itseään.

Kaiken keskustelun ja jargonin jälkeen, nyt se työnmurros todella tapahtui.

Väite 3: Tulevaisuuden työelämä pohjaa koronakriisin mukanaan tuoman digiloikan oppeihin.

K: On mietittävä opit ja pohdittava, mikä on tarkoituksenmukaista, jotta ei siirrytä johonkin uuteen normaalikäytäntöön puntaroimatta sen haittoja ja hyötyjä. Korona-ajan työelämästä tulee taatusti sukupolvikokemus.

H: Kaiken keskustelun ja jargonin jälkeen, nyt se työnmurros todella tapahtui. Työelämä koettiin kiireiseksi, ja siltä toivotaan kannustavuutta ja turvallisuutta. Pystymmekö luomaan turvallisuutta digitaalisesti?

K: Ehkä ymmärrämme, että yhdessäoloa tarvitaan juuri turvallisuuden ja laadukkaan yhteistyön aikaan saamiseksi. Lähityöltä vaaditaan nyt tarkoituksenmukaisuutta. Toisaalta on myös kokemuksia siitä, että yhteenkuuluvuuden tunnetta työyhteisössä pystytään ylläpitämään etänäkin työskennellen.

Väite 4: Ihmiset kaipaavat työnteon monipaikkaisuutta.

H: Ihmiset kaipaavat pikemminkin vapautta ja mahdollisuutta oman työn muokkaamiseen.

K: Ihmiset haluavat lähtökohtaisesti tehdä työnsä hyvin. Ei siis ole kyse siitä, että valitsemme tietyn mallin, vaan siitä, että tekisimme asioita fiksummin.

H: Työn murros ei siis liity pelkkään digiloikkaan tai koronaan, vaan merkityksellisyyden toiveeseen.

K: Samalla vapaus tarkoittaa monelle työn ja vapaa-ajan rajan hämärtymistä.

H: Väheneekö jaksaminen, jos työlle ei ole enää omaa fyysistä tilaa?

K: Tilat vaikuttavat ajatteluumme. Aivot oppivat, että tietyssä tilassa on tietyssä moodissa – käytämme tiloja aivojemme jatkeena.

Ei siis ole kyse siitä, että valitsemme tietyn mallin, vaan siitä, että tekisimme asioita fiksummin.

Väite 5: Jokainen yritys tietää itse parhaiten, kumpi työn tekemisen muoto sille toimii parhaiten.

K: Sanoisin, että työntekijä tietää.

H: Yritys on työntekijöidensä summa. Yritykset ja niiden alueelliset tiimit tietävät parhaiten. Suomalainen työelämä on suoriutunut todella hienosti – on tehty isoja päätöksiä hyvin vähällä tiedolla.

K: Se heijastelee sitä, että suomalaiset ovat perusjärkeviä. Luotamme toisiimme, käärimme hihat ja kysymme, miten me tämä nyt hoidetaan.

Väite 6: Etätyöskentelyn valtavirtaistuminen tuo pysyviä muutoksia yritysten toimitiloihin ja niiden tarpeeseen.

K: Tilojen suunnittelussa on tärkeää kysyä, millainen tila parhaiten palvelee työntekoa. Tiedämme, että työntekijän oma paikka vähentää kognitiivista kuormaa ja helpottaa ajattelua. Avokonttoreissa se on nyt menetetty. Emme mieti ihmistä, ihmisaivoja. Sama pätee etä- ja lähityön problematiikkaan.

H: Vierastan ajatusta, että yritys olisi jotenkin taantumuksellinen, ellei se salli täyttä etätyövapautta. Kaikille itsensä johtaminen ei ole helppoa, ja siihen tarvitaan tukea. Keskustelusta pitäisi purkaa polarisaatio. On myös pohdittava, mitä tuottavuus todella on – tuntia viikossa, tuloksia per viikko? Tämä on ratkaisevaa, ei työnteon paikka. Myös johtamisen on muututtava.

Hanna Lehto on Eezy Oyj:n ihmiset ja kulttuuri -yksikön johtaja. Eezyn missiona on toteuttaa työelämän unelmia ja auttaa ihmisiä päättämään, milloin ja missä he työskentelevät ja mikä on työn ja vapaan suhde.

Katri Saarikivi on aivotutkija, joka tutkii Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä oppimisen, empatian ja laadukkaan vuorovaikutuksen mekanismeja. Hän on myös puhuja ja tieteen popularisoija.

Juttu on julkaistu Finnvera Info 2/2020 -lehdessä. Alkuperäinen artikkeli: https://www.finnvera.fi/finnvera/uutishuone/artikkelit/nyt-tyon-murros-on-viimeistaan-todellisuutta