Palautetta ja arvostusta, kiitos
Ravintolatyö herättää nuorissa ristiriitaisia tunteita. Hyvät työyhteisöt auttavat
jaksamaan, mutta perehdyttämisessä ja palautteen antamisessa koetaan olevan puutteita.
Konkari 25-vuotiaana? Näin itsensä näkee Lohjalta kotoisin oleva Rosa Ristseppä, joka tekee Eezyn kautta keikkatöitä a la carte -tarjoilijana helsinkiläisessä ravintolassa. Kun kesätyötkin lasketaan mukaan, hänelle on ehtinyt kertyä jo noin 10 vuotta ravintola-alan työkokemusta.
”Kaikkea on tullut tehtyä. Olen ollut tiskari, plokkari, tarjoilija, vuoropäällikkö ja ravintolapäällikön sijainen. Kerran olen harkinnut vakavasti alanvaihtoa, mutta en oikein tiedä, mitä muutakaan tekisin”, Ristseppä naurahtaa.
Extraajana toimiminen rivityöntekijän roolissa tuntuu hänestä vapauttavalta monen esihenkilötyövuoden jälkeen.
Ristseppä kertoo rakastaneensa leipomista ja ruoanlaittoa lapsesta saakka. Ammattikoulussa hän valmistui pikavauhtia kokiksi ja suoritti heti perään tarjoilijan tutkinnon. Kiinnostus asiakaspalvelua kohtaan veti hänet keittiöstä salin puolelle.
Tarjoilijan työssä vaikeinta oli oppia lukemaan asiakasta. Se on edellytys parhaan ravintolakokemuksen tarjoamiseksi asiakkaalle.
”Ensimmäisten vaihdettujen sanojen perusteella voi huomata, millaista palvelua asiakas haluaa. Joku odottaa rempseää ja hauskaa palvelua, kun taas joku toinen haluaa vain syödä ruokansa ja lähteä.”
Vaikka tarjoilijalla olisi samanaikaisesti 10 pöytää hoidettavana, tulisi joka ikisen asiakkaan saada samanlainen palvelukokemus ja yhtä paljon palvelua. Kun siinä onnistuu, ja asiakas poistuu ravintolasta hymy huulillaan, työ tekijänsä palkitsee.
Kehittämisen paikkoja
Eezyn laajaan Nuoret työelämässä 2024 -tutkimukseen haastatellut nuoret ravintolatyöntekijät suhtautuivat kriittisesti saamaansa perehdytykseen ja palautekäytäntöihin.
”Tutkimustulosten valossa perehdytysprosessit ovat ravintola-alalla hieman jäsentymättömiä. Perehdytykseen ei ole ehkä käytetty riittävästi aikaa tai mietitty, miksi sitä tehdään”, tulkitsee tutkimus- ja tietojohtaja Johanna Lehmus Eezy Flowlta.
Nuoret kokivat saavansa lähiesihenkilöiltä tukea päivittäiseen tekemiseen, mutta ylimmältä johdolta toivottiin näkyvämpää sitoutumista perehdytykseen ja helpompaa lähestyttävyyttä.
Perehdyttäminen on kriittinen asia työhön ja työpaikkaan sitoutumisen kannalta. Jos nuorelle jää rekrytoinnista huono fiilis, jota perehdytys vahvistaa, hän ei jääkään odottelemaan aikaa parempaa, vaan lähtee nopeasti muualle. Ravintola-alan pitovoima näyttäytyi tutkimuksessa heikonpuoleisena; valtaosa vastaajista ei pystynyt kuvittelemaan olevansa alalla töissä enää kahden vuoden kuluttua.
Nuoret kokivat myös, ettei heidän mielipiteistään ja ideoistaan oltu järin kiinnostuneita.
Ravintoloiden työyhteisöt ovat nuorista yleensä kivoja ja toimivia, ja he tuntevat itsensä tervetulleiksi. Nuorille tärkeä psykologinen turvallisuuskin toteutuu sangen hyvin. Työpaikalla saa olla oma itsensä, ja asioista uskaltaa kysyä kollegoilta ja lähiesihenkilöiltä.
”Yhteisöllisyys ja yhteishenki ovat ravintola-alalla vahvuustekijä, mutta johtamisessa on kehitettävää, ja perehdytykseltä odotetaan enemmän. Kaikki lähtee johtamisesta, siitä miten nuori kohdataan ja kuinka häntä kohtaan osoitetaan arvostusta”, Lehmus summaa.
Eläviä kohtaamisia
Ravintola-alalla on eletty vaikeita aikoja koronapandemian puhkeamisesta 2020 alkaen. Miten nuoret saataisiin innostumaan alasta ja uskomaan sen tulevaisuuteen?
Olisi hyvä nostaa esille alan laajuutta ja monipuolisuutta, erilaisia ja uusia toimijoita, onnistumisia ja menestystarinoita. Kaiken digitalisoituminen ja automatisoituminen lisäävät ihmisten halua olla toistensa kanssa. Siihen ravintolat ja tapahtumat ovat mitä parhain alusta”, palvelualojen asiakkuusjohtaja Kaisa Jääskeläinen Eezy Henkilöstöpalveluilta uskoo.
Ravintoloiden ja keittiöiden huippuammattilaisille jaetaan tunnustuksia onnistuneesta työstä Finlandia-talossa 30. tammikuuta 2025 järjestettävässä perinteikkäässä PRO-gaalassa. Jääskeläisellä on kunnia myöntää Eezyn puolesta vuoden ravintolapäällikön palkinto. Yksi palkintokategorioista on vuoden tulokas, joka voi olla nuori kyky tai varttuneempi alanvaihtaja.
Jos nuorten halutaan antavan parastaan, kehittyvän ja pysyvän työssään, heitä on johdettava kunnioittavasti ja yksilöllisesti. Tukien ja kuunnellen.
”Meidän pitää kysyä nuorilta itseltään, mitä he haluavat ja kaipaavat, ja kehittää johtamista siihen suuntaan. Ihmisten erilaisuus olisi nähtävä rikkautena, ei hankaluutena”, Jääskeläinen pohtii.
Perehdytyksen tulisi olla yksilöllistä, ja sille on varattava tarvittava aika. Hyvällä työpaikalla opastusta ja tukea uuden oppimiseen on tarjolla koko työsuhteen ajan.
Arvostuksen osoitus
Alan nuori ammattilainen, Rosa Ristseppä, on alusta saakka toivonut saavansa mahdollisimman paljon palautetta omasta työstään.
”Olisi kiva, jos esihenkilö kehuisi onnistumisista tai osoittaisi arvostavansa minua työntekijänä jollain muulla tavalla. Nykyisen työpaikkani ravintolapäällikkö on aivan uskomaton: hän kehuu ja tsemppaa sekä antaa aina palautetta.”
Korjaavaa palautettakin pystyy ottamaan vastaan, jos se esitetään rakentavasti. Mieluisia työympäristöjä nuorille ovat ravintolat, joissa ei ole kangistuttu vanhoihin kaavoihin ja joissa halutaan kuulla myös nuorten näkemyksiä.
Työpaikkaohjaajan koulutuksen käynyt ja uusien työntekijöiden perehdyttäjänä itsekin paljon toiminut Ristseppä puhuu kattavan ja yksilöllisen perehdyttämisen puolesta. Ei pidä olettaa, että ihminen tietää ja osaa asiat valmiiksi. Perehdytystarve riippuu työntekijän aiemmasta kokemuksesta.
Työyhteisön merkitystä työssä viihtymiselle ei Ristsepän mukaan voi painottaa liikaa.
Melkeinpä kaikissa ravintoloissa, joissa olen ollut töissä, on ollut tosi hyvä työporukka. Se on ravintola-alalla se juttu: kun ollaan duunissa, on oikeasti hauskaa.”
